Luonnon monimuotoisuus on tärkeä näkökohta, yksi monista, joka on otettava huomioon tuulivoimalan suunnittelussa. On tärkeää huolehtia ihmisistä, poronhoidosta, kulttuurista ja luonnosta asianmukaisesti. – Tätä työskentelemme erittäin järjestelmällisesti, vakuuttaa Ragna Sørlundsengen.

Hän on kestävyysvastaava St1 Norjassa ja on työskennellyt Davvi-tuulipuiston parissa pitkään. Matka lupahakemukseen on ollut pitkä ja mutkikas, mutta aivan välttämätön.

Tuulivoimaloiden on voitava sameksistoida poronhoidon kanssa, mutta tätä ei ole ollut laillinen vaatimus. Korkein oikeus antoi Fosen-tapauksessa selkeän päätöksen siitä, että lupia on myönnetty puistoille, vaikka vaikutusarvioinnit osoittavat, että hankkeilla on merkittäviä negatiivisia vaikutuksia poronhoitoon. Syksyllä 2021 poronhoitajat Fosenissa saivat korkeimmalta oikeudelta päätöksen, että tuulimyllyt sijaitsevat keskeisellä talvilaidunalueella. Tämä muodostaa loukkauksen porosaamelaisten oikeuteen kulttuurin harjoittamiseen Yhdistyneiden Kansakuntien siviili- ja poliittisten oikeuksien yleissopimuksen artiklan 27 mukaisesti. 

– Tässä tapauksessa vaikutusten arvioija päättelee, että reindriftiin tulee olemaan suurta tai erittäin suurta negatiivista vaikutusta myöhäistalven aikana, mutta silti lupaa myönnettiin, sanoo Sørlundsengen. 

– Reindeeriporotalouden vaikutuksia vähentääksemme olemme ehdottaneet suunnittelualueen sijoittamista pois laidunalueilta aina Davvi-projektin alkamisesta lähtien, perustuen olemassa oleviin karttoihin ja keskusteluihin saamelaisten edustajien ja kunnan kanssa, jatkaa hän. 

Multiconsultin ja Saamelaisen elinkeinoyhdistyksen selvitysten mukaan Davvi-tuulipuiston alueella ei ole kesä-, talvi-, kevät- eikä syyslaidunmaata.  

– Väitämme, että rinnakkaiseläminen suurelta osin pitäisi olla mahdollista perustuen biologien, poronhoitotutkijoiden ja ekosysteemi-asiantuntijoiden vaikutusarviointeihin, sanoo Sørlundsengen.  

Tuulivoimapuiston perustaminen ei siis estä perinteisen poronhoidon toteuttamista, mutta se voi joissakin jaksoissa aiheuttaa lisätyötä porojen siirtoon tai paimentamiseen, erityisesti rakennusvaiheessa. Tähän St1 ja Grenselandet ovat varautuneet.  

– Olemme varanneet merkittäviä varoja toimenpiteisiin, jotka helpottavat tätä, ja toivomme tietenkin olevamme hyvässä vuoropuhelussa poronhoidon kanssa koko ajan. Meillä on esimerkiksi sopimus poronhoitoalueen 9 kanssa aitauksen rakentamisesta. Se sisältyy lupahakemukseen, hän kertoo. 

Vaikutusten arviointi on ollut erittäin perusteellinen. Siinä on vietetty noin 1000 tuntia kentällä. Kaikki saatavilla olevat kartat on tarkastettu. Koko ajan otettiin huomioon luonnon monimuotoisuus ja paikallinen väestö, samalla varmistettiin, ettei alueella ole kulttuuriperintöä tai muita pyhiä paikkoja. Suunniteltu puisto sijoittuu ulkopuolelle retkeily- tai laidunalueita, rajoitetun luonnon monimuotoisuuden alueelle. Toinen merkittävä syy aluevalintaan on, että se on tällä hetkellä saavuttamattomissa ja kaukana lähimmästä asutuksesta. 

– On lähes mahdotonta päästä suunnittelualueelle ilman helikopteria tällä hetkellä. Itse asiassa, vaikka puisto on valmis, huoli melusta tai varjostuksesta ei tule olemaan kovin merkityksellinen, koska puisto sijaitsee kaukana asutuskeskuksista ja retkeilyalueista, korostaa Sørlundsengen. 

Tuulivoimateollisuus itse tunnustaa varmasti joitakin ongelmia vanhojen lupahakemusten kanssa. Sørlundsengen ymmärtää, että monilla on synnynnäistä epäilyä tuulivoimaloiden perustamista kohtaan.  

– Kun löytyy esimerkkejä, joissa tuuliturbiinit ovat kasvaneet merkittävästi suuremmiksi kuin on viestitty, sekä paikallisille asukkaille että päätöksentekijöille, prosessi ei ole ollut niin läpinäkyvä ja hyvä kuin sen olisi pitänyt olla, korostaa kestävyysasiantuntija. 

Hän uskoo, että aiemmissa tapauksissa paikallisella sitoutumisella, paikallisella demokratialla ja eturyhmien osallistamisella on ollut puutteita. St1 haluaa tehdä asialle jotain. 

– Se on perusperiaate koko toiminnassamme, että toimimme vastuullisesti ja avoimesti. Meillä on vuoropuhelua ja yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa, vakuuttaa Sørlundsengen. 

St1 ja Grenselandet DA ovat Davvi-hankkeessaan menneet pidemmälle kuin nykyinen lupajärjestelmä edellyttää tutkimuksillaan.  

– Ihmisoikeudet ovat monimutkainen aihe ja ulottuvat yli yksittäisten tuulipuistoprojektien. Olemme tehneet kartoituksen projektin eri vaiheiden mahdollisista ihmisoikeus- ja työvoimariskeistä sekä niihin liittyvistä lieventävistä toimenpiteistä, jotka liitämme mukaan lupahakemukseen, kertoo Sørlundsengen. 

St1 työskentelee tällä alalla systemaattisesti. 

– Pysyvien ovien avaaminen paikalliselle osallistumiselle ja oikea-aikaisen oikean tiedon varmistaminen ovat tämän työn kaksi tärkeintä kulmakiveä, vakuuttaa St1:n kestävyysvastaava. 

Lisäksi on jo olemassa ilmoituskanavia eri tasoilla, laaditaan konkreettisia ohjeita ihmisoikeuksista ja siitä, miten olla yhteydessä paikallisiin sidosryhmiin. Heillä on paikallinen edustaja Lebesbyssä jatkuvaa vuoropuhelua varten paikallisten asukkaiden kanssa.  

– Yhteisöllä pitäisi olla helppo tapa olla meihin yhteydessä. Emme saa olla satojen kilometrien päässä, sanoo Sørlundsengen. 

Yksi asia on varmaa: jotain on tehtävä, koska kriisit ovat tulossa peräjälkeen. Se on vain tehtävä kunnolla.  

– Olemme ilmastokriisissä, taloudellisessa ja sosiaalisessa kriisissä, on sotia ja energiakriisi. Melkein riippumatta siitä, miten asiaa käsittelemme, meillä on tarve lisääntyvälle uusiutuvalle energialle. Olipa kyse sähkön hintojen alentamisesta, kansallisesta turvallisuudesta tai tulevaisuuden liiketoiminnasta; tätä emme saa aikaan ilman lisää voimantuotantoa, hän sanoo. 

– Jos olemme samaa mieltä siitä, että tarvitsemme enemmän voimaa, meidän on keskusteltava siitä, missä voimme sen rakentaa ja miten se voidaan tehdä parhaalla mahdollisella tavalla, päättää Ragna Sørlundsengen.